maanantai 22. huhtikuuta 2013

Myrsky nousee

 
Asiat ovat muuttuneet, niin minulle sanotaan herätessäni aamulla. Se synnyttää sisälläni myrskyn, leuka rakastuu lattiaan ja laskeutuu sen luo. Sanat jäävät korviini asumaan, silmät yrittävät löytää jokaisen kadonneen hetken kuvien sekamelskasta. Se on kuin lumous, josta ei voi päästää irti. Painan jatkuvasti samaa nappulaa, koska en osaa lopettaa. Tarvittiin kolme minuuttia ja kaksikymmentä sekuntia tekemään elämästä jälleen täydellistä. Olen taas täynnä energiaa ja valmiina valloittamaan tämän harmaan maan.


Haluan juosta, lähteä tienpäälle ja nähdä kaupungit, jotka ovat aikaisemmin olleet vain nimiä kartalla. Haluan nähdä dinosaurukset ja matkustaa uimapatja laivanani eristetylle saarelle. Pullisteleva kalenteri ei saa minua epäröimään, se vain rohkaisee minua keräämään palapelin viimeisenkin palan. Olen yökulkija, vaellan kun maailma on pimeä ja hiljainen. Olen lähetyssaarnaaja, levitän ilosanomaa siitä mihin uskon. Vereni kuohuu ja putouksissa virtaa rock ’n’ roll.


Olen ollut liian kauan irrallaan, erossa rakkaimmasta huumeestani. Olen odottanut ikuisuuden ja vihdoin voin nähdä maaliviivan, se on vain muutaman askeleen päässä. Kylmä, tuulinen katu on kotini. Vaikka ääriolosuhteet kirvoittavat huulilta valitusta, en haluaisi olla missään muualla. Täällä kokoontuvat parhaimmat, yhdessä olemme perhe. Olemme löytäneet satumaisen aarteen, eikä kukaan voi riistää sitä meiltä. Tanssimme ei noudata valmista kaavaa, me sävellämme oman tahtimme ja häpäisemme pinnalliset kuviot.

 
Tämä on kilpajuoksu, elämän esterata. On oltava nopea, tiedettävä mitä todella tarvitsee. Vain siten minulla on mahdollisuus voittaa ja päästä paikalle, jonka olen salaa merkannut itselleni. Jos jalkani eivät seiso oikealla paikalla, tunnen itse eksyneeksi. Minulla on oltava suora yhteys ruskeisiin silmiin, haluan nähdä lempeän hymyn niin läheltä kuin mahdollista. Vaikka muistan tarkkaan jokaisen yksityiskohdan, en saa tarpeekseni. Hän on täynnä yllätyksiä, jokaisessa hetkessä on jotain odottamatonta.

 
Haluaisin kertoa, miten paljon tämä kaikki merkitsee. Miten jokainen kuva maailman kauneimmalla nauhalla iskee jollain tapaa sydämeen, merkitsee jotain. Näen menneisyyteen ja elän sen uudelleen. Haluan itkeä ja nauraa, lasken jo päiviä seuraavaan kohtaamiseen. Jumaluus ei ole heidän alaansa, siksi rakastankin niin paljon. Tuntuu luonnolliselta vaihtaa sanoja ja sulkeutua halaukseen, tuntea kosketus ihoa vasten. Käymme typerien ilmeiden kamppailua muiden jäädessä arvailemaan, mille hän mahtaa nauraa.

 
Voitte pudistella päätänne ja luulla, ettei elämälläni ole suuntaa. Minusta ette milloinkaan saa tavallisen kadun tallaajaa, eikä minulla ole teille muuta sanottavaa. Ilta hiljenee, mutta vain hetkeksi. Tämä ei ole loppu, pelkkää alkusoittoa jollekin suuremmalle. Myrsky on nousemassa ja minä ratsastan sen huipulla.

2 kommenttia:

  1. Yhdistetään kesä kuvat ja mahtavaa tekstiä.
    Kiitos.Ootte mun suosikkei. <3

    VastaaPoista