Se hiipi sisään ikkunasta
Roiskeina lattialla
liukui pitkin parkettia
kurotteli kohti seiniä
Se etsi kasvoni hämärästä
Suuteli hereille
ja tuli viereeni
lämpimälle kerälle
Mutta nyt
kun talvi piirtää kuurankukkia ikkunaan
ja hengitykseni on kuumaa vettä
Etsin sitä lakanoista
mutten löydä enää
seiniin jätettyjä merkkejä
On niin pimeää
ja paleltaa
Hieno kuvasarja, jossa runo toimii kertojan äänenä. Pidin! Kuvat ja runo olivat riittävän erilaiset, mutta toisaalta tukivat toisiaan.
VastaaPoistaKiitoksia kehuista!
Poista