torstai 31. lokakuuta 2013

Pinnan alla kuohuu



Pinnan alla kuohuu
sanat karkaavat verenkiertoon
punaista polkua aivoihin

Jotain jää poikittain kurkkuun
syntyy omituista muminaa
kitalaki sykkii kipinää

Ajatus keinuu kielellä
hyppii kuin trampoliinilla
tässä sanojen karusellissa

Suulla on supistuksia
sanat tarttuvat toisiinsa
syntyvät pudotessaan huulelta.

maanantai 21. lokakuuta 2013

Valo

Se hiipi sisään ikkunasta
Roiskeina lattialla
liukui pitkin parkettia
kurotteli kohti seiniä


 Se etsi kasvoni hämärästä 
Suuteli hereille
ja tuli viereeni
lämpimälle kerälle


 Mutta nyt
kun talvi piirtää kuurankukkia ikkunaan
ja hengitykseni on kuumaa vettä


Etsin sitä lakanoista
mutten löydä enää
seiniin jätettyjä merkkejä
On niin pimeää
ja paleltaa

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Myrsky nousee

 
Asiat ovat muuttuneet, niin minulle sanotaan herätessäni aamulla. Se synnyttää sisälläni myrskyn, leuka rakastuu lattiaan ja laskeutuu sen luo. Sanat jäävät korviini asumaan, silmät yrittävät löytää jokaisen kadonneen hetken kuvien sekamelskasta. Se on kuin lumous, josta ei voi päästää irti. Painan jatkuvasti samaa nappulaa, koska en osaa lopettaa. Tarvittiin kolme minuuttia ja kaksikymmentä sekuntia tekemään elämästä jälleen täydellistä. Olen taas täynnä energiaa ja valmiina valloittamaan tämän harmaan maan.


Haluan juosta, lähteä tienpäälle ja nähdä kaupungit, jotka ovat aikaisemmin olleet vain nimiä kartalla. Haluan nähdä dinosaurukset ja matkustaa uimapatja laivanani eristetylle saarelle. Pullisteleva kalenteri ei saa minua epäröimään, se vain rohkaisee minua keräämään palapelin viimeisenkin palan. Olen yökulkija, vaellan kun maailma on pimeä ja hiljainen. Olen lähetyssaarnaaja, levitän ilosanomaa siitä mihin uskon. Vereni kuohuu ja putouksissa virtaa rock ’n’ roll.


Olen ollut liian kauan irrallaan, erossa rakkaimmasta huumeestani. Olen odottanut ikuisuuden ja vihdoin voin nähdä maaliviivan, se on vain muutaman askeleen päässä. Kylmä, tuulinen katu on kotini. Vaikka ääriolosuhteet kirvoittavat huulilta valitusta, en haluaisi olla missään muualla. Täällä kokoontuvat parhaimmat, yhdessä olemme perhe. Olemme löytäneet satumaisen aarteen, eikä kukaan voi riistää sitä meiltä. Tanssimme ei noudata valmista kaavaa, me sävellämme oman tahtimme ja häpäisemme pinnalliset kuviot.

 
Tämä on kilpajuoksu, elämän esterata. On oltava nopea, tiedettävä mitä todella tarvitsee. Vain siten minulla on mahdollisuus voittaa ja päästä paikalle, jonka olen salaa merkannut itselleni. Jos jalkani eivät seiso oikealla paikalla, tunnen itse eksyneeksi. Minulla on oltava suora yhteys ruskeisiin silmiin, haluan nähdä lempeän hymyn niin läheltä kuin mahdollista. Vaikka muistan tarkkaan jokaisen yksityiskohdan, en saa tarpeekseni. Hän on täynnä yllätyksiä, jokaisessa hetkessä on jotain odottamatonta.

 
Haluaisin kertoa, miten paljon tämä kaikki merkitsee. Miten jokainen kuva maailman kauneimmalla nauhalla iskee jollain tapaa sydämeen, merkitsee jotain. Näen menneisyyteen ja elän sen uudelleen. Haluan itkeä ja nauraa, lasken jo päiviä seuraavaan kohtaamiseen. Jumaluus ei ole heidän alaansa, siksi rakastankin niin paljon. Tuntuu luonnolliselta vaihtaa sanoja ja sulkeutua halaukseen, tuntea kosketus ihoa vasten. Käymme typerien ilmeiden kamppailua muiden jäädessä arvailemaan, mille hän mahtaa nauraa.

 
Voitte pudistella päätänne ja luulla, ettei elämälläni ole suuntaa. Minusta ette milloinkaan saa tavallisen kadun tallaajaa, eikä minulla ole teille muuta sanottavaa. Ilta hiljenee, mutta vain hetkeksi. Tämä ei ole loppu, pelkkää alkusoittoa jollekin suuremmalle. Myrsky on nousemassa ja minä ratsastan sen huipulla.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Tosielämän revolution


Revi se irti sielustasi, vuodata se juoksevana hikenä ja virtaavana verenä. Sinussa on se mitä tarvitaan, vaikka joutuisitkin sen syvältä kaivamaan. Meissä on valtaa, meissä on voimaa. Meissä on ainekset kansannousuun. Meidän paikkamme on barrikadeilla, siellä saamme äänemme kuuluviin ja voimme vastustaa maailmaa. Meihin on istutettu se tuli, joka saa aikaan muutoksen. Kuuletko sen, tämä on tosielämän revolution.


Meidät voidaan polkea maahan. Meistä voi tulla hyödyttömiä, muodottomiksi tallottuja raatoja, vihollisen kengänpohjiin tarttuvaa jätettä. Se on hinta, jonka olemme valmiit maksamaan. Siitä vain, ottakaa ja tuhotkaa kaikki mitä meillä on. Unelmaa, joka nostaa esiin kaiken tahdon ja voiman, ette kuitenkaan voi kukistaa. Se auttaa meitä viemään tämän taistelun loppuun, vaikkemme sitä voittaisikaan. Me kuitenkin kaadumme kuin kuninkaat ja unelmamme elää.


Tämä ei ole maailmanlopun päivä. Tulevaisuudessa on vielä tarinoita, jotka pitää kertoa. Monen sankarin elämä ei ole vielä edes alkanut. Meidän tehtävämme on jättää jälkemme tähän maahan, jotta tulevilla sukupolvilla olisi jotain, mitä seurata. Jos me luovumme taistelusta, tämä kipinä sammuu eikä tulevaisuuden lapsilla ole suuntaa. Jotta heidän tarunsa voidaan kirjoittaa, on maailman kuultava ensin meidän tarinamme.


Opi tulkitsemaan sydämesi kuiskauksia, ne ovat sykettä suonissa ja lyöntejä rinnassa. Ne kertovat sinulle, mihin kuuluu juosta. Usko, niin voit tehdä mitä haluat. Kukistaa vallan ja hallita maailmaa. Olla se jota kapinalliseksi kutsutaan. Taistelumme jatkuu vielä, se on ikuista niin kauan kuin yhteiskunta sitoo lapsensa kahleisiin ja vie näiltä unelmat. Vaikka meillä on vain kahden soturin armeija, voimme polttaa menneisyyden ja rakentaa paremman maailman. Vielä tulee aamu joka maalataan kaatuneiden jumalten verellä.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Viimeiset suojelijat



Kuuletko laulun, joka kantautuu vuorten takaa? Se on kutsumme kotiin, josta meidät kerran karkotettiin. Muistan yhä punaiset lieskat, jotka söivät  tieltään kaiken sen, mikä oli minulle tuttua. Se ajoi minut pakoon, heitti erämaan syliin opettelemaan, kuinka elämä rakennetaan uudelleen. Pelko ja viha istuivat hartioilleni, ajoivat pois onnen ja levollisuuden.  Surun vangitsin häkkiin ja kätkin niin syvälle, ettei kukaan sitä milloinkaan löytäisi. Minun tarkoitukseni oli olla vahva. Kuningas, jota kansa voisi seurata ilman epäilyksen varjoa sydämissään. Se oli kohtalo, johon vereni minut sitoi.


Vihdoin on koittanut päivä, jona kuljen takaisin kotiin. Rinnallani on vain pieni joukko, joka oli tukenani kun sitä eniten tarvitsin. He, jotka eivät käänny takaisin syvimmänkään rotkon kohdalla. Haluaisin kiittää heitä, mutta en tunne oikeita sanoja.


Haluan nähdä taas vuorten syliin rakennetun kaupungin. Haluan saada takaisin aarteen, joka kansaltani varastettiin. Haluan, että nämä kaunan kahleet vihdoinkin katkeavat. Haluan maksaa takaisin siitä vääryydestä, johon peto ajoi meidät vuosia sitten. En lepää, ennen kuin näen tulen sammuvan sen hengityksen mukana.


Me olemme sotureita, kuningaskuntamme muurien viimeiset suojelijat. Viimeiset sankarit, jotka voivat saattaa päätöksen taistelun, joka alkoi jo kauan aikaa sitten.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Pilvilinnan valtias


Mikä minua odottaa rajojeni tuolla puolen? Mitä on takana viivan, joka on maalattu ilmaan? Tahdon osani siitä vapaudesta, josta sankaritaruissa kerrotaan. Haluan hengittää sitä, maistaa sen vaikka se voi sydämeni polttaa. Tulisiko joku, ja kutsuisi minut kanssaan seikkailuun. Auttaisi minua rikkomaan kahleeni ja tekemään elämästäni sellaisen, mitä se oli lapsuuteni unissa.


Sydämeni ympärille on kiedottu orjantappuraa, keuhkoihini upotettu ruosteisia neuloja. Kieleni on ommeltu kiinni kitalakeen, jalkani naulattu lattiaan. He tekevät kaikkensa pitääkseen minut aloillani, estääkseen minua karkaamasta, heräämästä aamuun jossain muualla. He eivät usko, että minusta on valloittamaan maailmaa. He näkevät vain pienen lapsen, joka kertoo pastellisävyisistä prinsessaunelmista. Vielä kuitenkin koittaa aika, jolloin kiinnekohtani murtuvat. Vaikka haavoihini koskee ja askeleeni ovat verenpunaiset, seison omilla jaloillani maaliin asti.


Tämä maailma on pimeä, tarjolla on vain loppuja ilman kaunista tarinaa. Haluan löytää elämääni valon, joka täyttää sen hopeisella hohteella ja tekee siitä lämpöisen. Se valo on silta maailmaan, joka sijaitsee kaukana pilvien takana. Se on kaunis, kuin lasista puhallettu, yhtä hauraskin. Linna joka kohoaa pilvien keskellä, ikuisen nuoruuden valtakunta. Sinne johtavat tähdistä rakkenetut portaat, joita voi kavuta vain se, jonka sydän uskoo vielä parempaan.


Uneni osoittaa minulle polun, joka opastaa minut perille. Tällä polulla pahuus ja pelot eivät voi hengittää, täällä varjotkin ovat ystäviä. Ne tarjoavat suojaa, kun haluan piiloutua, eivätkä ne kavalla minua. Pimeys saa tähdet syttymään, ne valaisevat portaikon joka johtaa taivaalle. Nousen tuulen yläpuolelle, korkeimmalle reunalle. Täältä voin nähdä kaiken. En pelkää edes putoamista, se on vain askel joka nostaa minut lentoon.

Se kuuliainen kansakunta



Sanotaan, että elämässä on pakko tehdä vain kaksi asiaa, syntyä ja kuolla. Kaikki siinä välissä on vapaaehtoista, se voi olla toisten suunnittelemaa tai sitä, mitä oma sydän sanoo. Pöytään jaetaan valmiit kortit, mutta sinun ei tarvitse katsoa niitä. Voit ottaa kohtalon omiin käsiisi, napata korttipakan pöydältä ja valita sieltä ne, jotka ovat sinulle parhaimmat. Kenenkään ei tarvitse tyytyä valmiiseen tarinaan, on vain löydettävä itsestään se tuli, joka herättää henkiin kapinallisen lapsen jolla on valta sanella itse oman elämänsä suunta.

Vierailevana kuvaajana LaCaSiNa
Olemme jumalten pelinappuloita, joista heikot syödään ja siivotaan pelilaudan reunalle. Väliinputoajat noudattavat suurempien voimien suunnitelmaa, alistuvat heille jaettuun kohtaloon. Vahvat seisovat omilla jaloillaan ja nousevat vastarintaan nopan osoittamia lukuja vastaan, heille ei kukaan tule sanomaan montako askelta on lupa ottaa. Ennalta suunnitellut reitit eivät ole heitä varten, he piirtävät karttoihin uudet suuntaviivat ja kaappaavat vallan, polttavat elämän käsikirjoituksen roviolla ja kirjoittavat sen omilla sanoillaan uudelleen.


Ole sitä mitä haluat, vaikka koko muu maailma huutaisi kuorossa vastalauseita. Näytä epäilijöille, millaisista paloista sinut on rakennettu. Opi tunnistamaan ne, jotka ovat tarpeeksi arvokkaita olemaan osa matkaasi. Lähde tien päälle ilman ennakkovaroitusta, valvo läpi yön ja kirjoita tarinasi tähtiin. Tee kaikkea mitä haluat, koska sinulla on siihen oikeus. Sylje vasten päättäjien kasvoja ja ole kaaos kuuliaisen kansakunnan keskellä. Voit olla huutomerkki kysymysmerkkien joukossa. Se, joka ei seuraa elämäänsä sivusta keksien päivästä toiseen uusia kysymyksiä, joihin ei milloinkaan saada vastauksia. Voit olla se, joka on löytänyt vastaukset eikä pelkää toteuttaa niitä ja on valmis huutamaan ne koko maailmalle.